Eilenillalla käytiin molempien pippureiden kanssa metsässä lenkillä, eikä voi kieltää etteikö nättiä olisi ollut.
Ennen lähtöä pungin taskut ja herkkupussit täyteen nameja. Ja eikun lähtöön.
Metsässä kapusimme erään kukkulan huipulle ja valloitettiin se. Housuni repesivät siellä ja koirat puolestaan olivat täynnä heinää. Kukkulalta oli mukava katsella luonnon omaa elämää iltasella. Istuttiin huipulla noin tunnin verran, kunnes alkoi vaikea alasmeno. Sai pelätä joka kivikasalla ja maamontulla, että hyökkääkö sieltä kyy tai joku muu elikko.
Astuin itse pohjetta myöden vesilammikkoon, kotiin päästiin elossa, muttei kuivana.
Hetan valjaat meni ihan kieroon xD
Magnusti
Turo oli eilen kuvauksellisemmalla tuulella, sillä Hetaa enimmäkseen kiinnosti peurojen tuoksut ja oli siellä joku petokin kun piti rähistä kanervapuskalle.
